Siis marraskuukin siirtyy muistojen joukkoon haasteen aikana.
Ihmiset ovat usein koiraihmisiä tai kissaihmisiä. He varmaan ovat sellaisia jotka osaavat toimia jotenkin luontaisesti jomman kumman eläinlajin kanssa. Itse pidän molemmista, mutta...jokin on pielessä kuitenkin.
Sekä kissoista että koirista on kokemuksia jotka osoittavat, että paikkani laumassa on jotenkin väärä.
Auktoriteettia puuttuu. No tälläkin viikolla saan harjoitella Vili-villakoiran kanssa. se/hän on yökylässä 2 yötä. Ulkoillaan paljon ja "kohelletaan" nyt vähän ikää saatuaan se on paljon rauhallisempi ja nukkuukin jo päivälläkin hyviä pätkiä jos on kunnolla lenkkeilty.
Lapsuudenkodissani oli Lapinporokoira JAMI jota kukaan karvakuono ei taida koskaan ohittaa. Sellaiset tassunjäljet se jätti sydämeen. Raumalla on laivakoira YKÄ ihana, viisas kääpiösnautseri joka sekin on sydämessäni ottanut tassunsijaa. Siskontyöllä on PUMEJA joihin en kovin hyvin ole tutustunut, mutta silti ihastuttavat. Seinänaapurilla on Ranskanbuldoggi BRUNO joka vauvana näytti ihan pikku possulta. Vaikea olla rakastumatta.
Nyt siis koirakortteja, eihän niitten koirien tarvi pentuja olla. Koiria vaan yleensä. Tai mitä vaan muuta.
Kohti joulukuuta!
